Viimeiset kaksi kuukautta on tullut laiskoteltua pyöräilyn saralla. Marraskuu meni kylkiluita parannellessa ja joulukuulle ei löydy muuta perustetta kuin laiskuus.

Jouluna tuli yliannostus sisälläistumista ja sukulaisia joten päätin ottaa filon alle ja lähteä metsään.

Tapaninpäivänä oli todella hieno ilma. Lämpötila taisi olla hiukan plussalla ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävin heittämässä päivälenkin Mätäkiven ympäristössä.

Mätäkivi sijaitsee Korson lähellä Vantaan ja Tuusulan rajamailla. Siellä on reittejä pitkin ja poikin ja mikä parasta hiekkapohjainen maasto on hyvässä kunnossa vaikka olisi tullut vettä oikein kunnolla. Polut olivat pakkasyön jälkeen rapeassa kunnossa ja pito oli loistava. Muitakin maastokuskeja oli runsaasti liikkeellä.

Illalla tuli yllättäen lumikuuro ja mietin, että pitääkö sitä laittaa nastagummit alle. Sain joulukuun alussa valmiiksi Arch EX/DT Comp/Sram X9 kiekot ja niissä on Ice Spikerit valmiina odottamassa liukkaita kelejä.

Sunnuntain lenkille lähtö venyi joten tiedossa oli pimeä lenkki Ylästöön. Lämpötilakin laski -8 asteeseen. No ei auttanut muuta kuin kerrastoa ja fleeceä väliin ja menoks. Enkä edes jaksanut vaihtaa talvikiekkoja alle.

Aluksi siirtymällä mietin että pitäisikö kääntyä takaisin kun aivot meinasi jäätyä ohuen Windstopper kypäränalushupun kanssa. Tiesin kyllä, että kun saa lämmön päälle niin kyllä se kylmä siitä kaikkoaa. Todella ärsyttävää ajaa 5-6 kilsaa siirtymää pää ja talvikengistä huolimatta varpaat jäässä ennenkuin pääsee metsään.

Ylästössä menin metsään Motonetin lähettyviltä ja kylläpä oli hauskaa. Maa oli jäässä. Tai siis maapohja oli jäätynyt röpelöiseksi ei liukkaaksi. Jäätynyttä vettä eli liukkaita paikkoja ei ollut juuri missään. Kesärenkailla pärjäsi hyvin ja pito oli itseasiassa varmaan parempi kuin kertaakaan tänä vuonna. Ja polkujen kunto myös. Tähän vielä lisäksi pimeäajon jännitys.

Mulla on kypärässä Gloworm X2 ja tangossa Gloworm XS joten maisema valkenee kiitettävästi

Jossain vaiheessa aloin bongaamaan puiden rungoissa ja oksilla pieniä heijastintarroja.

Kuvassa heijastimet näkyvät vähän huonosti. Aloin seuraamaan niitä ja nehän meni pitkän matkaa pitkin maastopyöräreittiä. Loistava idea! Voihan ne olla kyllä jonkun koirankusettajankin reittimerkintöjä.

Joka tapauksessa mahtava lenkki!

No kotimatkasiirtymä tietä pitkin oli aikast jännä kokemus myös. Alusvaatetus hiestä märkä. Jos ajoi kovaa niin pakkasviima meni luihin asti ja jos ajoi hiljaa niin keho ei tuottanut tarpeeksi lämpöä. Ei tainnut tuo kerrospukeutuminen oikein onnistua. Seuraavan kerran otan pakkaslenkille kotimatkaa/siirtymää varten kuoritakin reppuun.