Kelit on kuin kesäkuussa! Viikonloppuna oli kiva lähteä pitkästä aikaa ajelemaan kun sääennuste lupasi +10 astetta. Metsässä on tosin aika niljakasta kun polut on päällystetty erivärisillä puunlehdillä.

Kohteena oli tällä kertaa Karakallio enduro training center. Eli pari pientä kallion nyppylää Espoossa. Siellä on hyviä lyhyitä enduromaisia pätkiä varmaan toistakymmentä esim. Hillitön kurvi, Ralli kukkuloilla, Keno pappi, Kallista pulu!. Eli jollain on selkeästi ollut huumorintajua Stravapätkien nimiä keksiessään.

Omalta osaltani alkoi ajelut epäonnisesti. Ekalla laskulla tsekattiin pätkä läpi ja toiselle laskulle lähdin normivauhtia. Alussa pätkällä on (stravapätkä Paahtovalli) kalliolta laskeutuva jyrkähkö alamäki. Ei mikään paha paikka vaikka kosteaa olikin. Heti laskun jälkeen tulee muutamia kiviä ja juuria. Jotenkin eturengas luiskahti kivenmurikan reunasta vasemmalle ja sitten samantien eturengas osui hieman vinossa toiseen kiveen. Nanosekunnissa tanko meni täysin sivulle ja kuski kyljelleen tantereeseen. Kaikki tapahtui niin nopeasti etten oikein itsekkään tajua miten meni. Takana oleva kuski tuli sen verran kaukana ettei sieltäkään silminnäkijöitä löytynyt. Minuutin verran taisi mennä maassa makoillen. Ilmat pihalla ja vasen käsivarsi sekä kylki/rinta otti osumaa. Könysin ylös maasta, suoristin tangon ja varmistin ettei vaan tullut pyörään naarmuja laskettelin alas.

Homma jatkui vaikka kylki ja käsi muistuttivat kolhusta. Ajettiin 4-5 eri pätkää vielä pariin kolmeen kertaan. Kilsoja ei tullut kuin 14 km mutta aikaa kului kokonaisuudessaan melkein kolme tuntia.

Pääsin siinä vielä kokeilemaan kavereiden Pivot Mach 6:sta ja Commencal Meta AM V4:sta. Molemmat ihan uusia tuttavuuksia minulle. Omassa fillarissa on alkanut ärsyttää pyörän lyhyt reach ja nyt oli kiva verrata sitä noihin ed. mainittuihin. Pivotti taitaa olla aika samoissa mitoissa kuin oma Cube mutta kyllä vaan oli tosi erilainen ajaa. Todella herkkä jousitus siinä oli ja oli todella näppärä kääntymään. Commencal taas tuntui omaan pyörään nähden loivalta ja pitkältä. Pahoissa paikoissa itseluottamusta nostattava vehje tuo Commencal. Sen verran hyvältä tuntui että voi olla laitteen vaihto pidempään talven aikana edessä.

Siinä koko porukka totisena katsomassa tuliko Yetiin naarmu.

 

No moni miettii, että koskahan tässä päästään otsikon mukaiseen asiaan...

Kotiin päästyäni alkoi vasen käsi, olkapää ja kylki olla niin kipeät etten saanut edes uusia kompressiosukkia itse pois jalasta. Seuraavana yönä ei kauheasti nukuttu kun koko talosta löytyi 1 kokonainen Burana 400. Aamulla menin heti lääkärin kopeloitavaksi ja sieltä röntgeniin. Ei se lääkäri varmaan uskonut sanaakaan kun koitin selittää, että vammat on tullut maastopyöräillessä. Sunnuntai aamu, tukka pystyssä, käsi ja kylki vereslihalla... ne varmaan kuulee aika värikkäitä selityksiä siellä:)

Tuomio oli 2 hyväasentoista murtumaa apurungossa (kylkiluut). Onneksi ei ollut kyseessä mikään tärkeä osa. Ja pyörä on täysin ehjänä!

Nyt otetaan muutama viikko iisisti ja speksaillaan... Oisko se seuraava runko Mondraker Dune, Knolly Warden, Commencal Meta AM? Vai malttaisiko sitä vielä kevääseen?