Koko viime talvi ja tämä vuosi on pyöräilty hyvällä fiiliksellä. Kun on stressannut, väsyttänyt tai muuten vaan vituttanut arkinen aherrus niin maastolenkki fillarilla on aina palauttanut positiivisen fiiliksen ja auttanut jaksamaan.

Tällä viikolla tai itseasiassa jo viime viikolla tuli joku kummallinen tympääntyminen fillarilla ajeluun. Eilenkin lähdin pyörälenkille vaikka ei yhtään olisi kiinnostanut. Ajoin 300 metriä ja se saatanan etujarru vinkuu taas! Meni hermot! Ei muuta kun käännös takaisin ja pyörä takaisin talliin. En jaksanut ropata sitä kuntoon vaan luovutin ja menin katsomaan telkkaria.

Itseni tuntien tämä menee onneksi pian ohi. Väkisin ei tule mistään mitään!