Pyörällä Paloheinän metsään, taluttaen Haltialaan ja autokyydillä kotiin.

​Eilen tuli ajettua alkulenkki hyvällä sykkeellä Ylästön-Paloheinän poluilla. Sitten tuli taas tämä klassinen: Jos mä nyt tuon yhden pätkän vielä ajan ja sitten kotia kohti. Paloheinä bumpy descent-niminen pätkä alas. Siinä otetaan ensin kunnon vauhdit ja sitten muutaman kallion ja kivikon kautta pitkospuille. Lopun kivikossa takarengas alkoi tuntua kumman vetelältä ajaa. Pitkospuiden jälkeen stoppi ja sieltähän suihkusi kunnon kaari Stäniä pitkin metikköä. Koitin kääntää vuotokohdan alas mutta paineet olivat jo niin alhaalla ettei litku tukkinut nappuloiden välissä olevaa reikää. Pyörä katolleen, repusta hiilihappopatruuna esiin ja hommiin. Eka patruuna... En saanut tukittua. Toinen patruuna ilmaa sisään.. . Ja sama homma. Stäniä ruiskuu muttei paikkaudu.

​No koitetaan pumpulla ja sisurilla. Kaadoin repun sisällön sammalikkoon ja eihän mulla oo pumppua edes mukana! Mä oon ollut useamman kuukauden liikkeellä siinä uskossa että pumppu on repussa. Kaikkee muuta iskaripumpusta lähtien sieltä kyllä löytyy.

​No voi helvetti! Tunkkasin hiekkatien varteen. Vaihdoin sisurin ja aattelin et kyllä tästä joku pumpullinen kohta menee ohi. En ehtinyt kuin aloittaa sisurin laiton niin katsoin että sieltähän tulee kanssaharrastaja pelastamaan. Ainut ongelma oli että se olisi halunnut lainata multa pumppua. Ei prkele. Lähdin kävelemään tietä pitkin fillaria taluttaen. Stoppasin jokaisen pyöräilevän mummelin ja muutkin. No ei siellä klo 21 aikaan enää hirveästi porukkaa liikkunut. 4-5 kysyin ja ei kellään olut pumppua mukana.

​Pakko soittaa kotiin et tuu pelastamaan. Pari kilsaa talutusta noutopaikkaan ja siitä kälätyksen saattelemana kotiin autolla.

​Saldoksi illasta pari KOMia, yks riekaleinen Schwalbe ja vesikellot kantapäihin pyöräilykengillä kävelystä.

​Mitä tästä opimme?

​Tsekkaa repun sisältö. Älä ikinä enää aja Racing Ralpheilla, edes käärmeennahkasuojatuilla.

 

​

​