Oli pakko päästä hieman päästelemään höyryjä ja mikäs sen parempi paikka siihen kuin Korson XCO rata.  

Minulle on syntynyt jonkunmoinen viha-rakkaus suhde kyseiseen 3,5 km:n kivikkorynkytyspätkään. Tosi usein tekee mieli mennä Korson radalle, mutta joka kerta siellä ollessa se tuntuu raivostuttavan haastavalta kivikkoineen. En jotenkin osaa ajaa sitä rauhassa. Aina pitää vetää ihan veren maku suussa.

Nytkin ajattelin ajaa ekan kiekan rauhallisesti, toisen ja kolmannen sitten kovempaa ja sitten joku lenkki vielä päälle. No Kuinkas taas kävi? (Jälkipuinti kotona koneella Stravasta)... Eka "rauhallinen" kierros 14,01 min ja toinen kovavauhtinen 14,00 min. Itseasiassa kierroksia vertaillessa eka oli monessa kohtaa nopeampi, toisen kierroksen parempi aika oli loppukirin ansiota. No joka tapauksessa vanha oma ennätys parani 40 sekkaa. Sykkeet oli aivan tapissa tuon puolituntisen,  eka kierroksella keskisyke 172 ja toisella 182. Sitten tuli totaalikuolema.

Ei muuta ku parkkikselle ihmettelemään mikä väenpaljous siellä kokoontuu? 

Siellähän on Jimmy tassu pystyssä; How are you doing man? Itseasiassa siellä oli koko Yläfemman porukka viemässä jotain Mondrakerin edustajaa tutustumaan Korson metsiin. Harmittaa kun olin vetänyt itteni niin piippuun etten kehdannut mennä enää mukaan.

Minä-rata-Strava on sellainen yhdistelmä että aivoissa menee joku ohitustoiminto päälle. Keuhkot ja jalat ei vaan pysyneet mukana.

Niin joo... yhtä vittumainen se rata on vieläkin!