Laatuaikaa parhaimmillaan kun pääsee hyvällä kelillä ajelemaan rauhassa koko päivän. Vein aamulla auton huoltoon ja lähdin siitä suoraan klo 8.45 vailla etukäteissuunnitelmaa kohti Keskuspuistoa. Ilma mitä parhain, aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja kuski hoilasi jotain Suomipoppikorvamatoa.

Olen sata kertaa ajanut hiekkatietä ohi yhdestä paikasta missä metsässä näkyy pienen kukkulan päällä polkuja (Pirkkolan uimahallin pohjoispuolella) . Nyt päätin käydä niitä katsastamassa.

Ilmeisesti siinä on kaivettu aikamoinen pätkä juoksuhautoja joiden ympärillä ja poikki risteilee nyt tiivis polkuverkosto. Hauska leikkipaikka fillarilla. Btw.Tarkkaavaisimmat löytävät jotain outoa kuvasta:)

Helsingin keskuspuisto on täynnä hyviä polkuja. Ei tarvi kuin poiketa metsään niin sieltä löytää koko ajan uutta ajettavaa. Mahtava paikka! Stravan myötä parhaat paikat löytää vielä helpommin.

Pitkästä aikaa muistin laittaa polvarit ja kyynärsuojat päälle lenkille ja sehän tuo ajoon mukavasti (valheellista) itseluottamusta.

Päätin ajella Keskuspuistoa Stadiin asti ja sieltä sitten Pikkukoskelle.

Tässä kohtaa reenattiin Suomen Ladun tekniikkakurssilla Lehikoisen johdolla droppaamisen/hyppäämisen alkeita.

Pikkukosken ympäristö Vantaanjoen suulla oli minulle ihan uutta terratooriota. Renkaanjälkiä seurailemalla sieltä löytyi oikein mukavia, tosin lyhyitä enskahkoja pätkiä. DH Morewood kuski näytti muutaman hyvin pätkän joita sahasin. Siellä tuli siis risteiltyä eestaas jonkin aikaa.

Sitten suunta kohti Malminkartanon jätemäkeä. Koukkasin matkan varrella Konalan Ridemoren kautta moikkaamassa kauppiasta. Jollet ole vielä vieraillut niin kannattaa mennä käymään. Facebookissa oli taannoin hyvä säie parhaista fillariliikkeistä. En nyt ihan tarkkaan muista oliko järjestys tämä, mutta sinnepäin ainakin: 1. Ridemore / Mikko Räty  2. Hi5bikes / Jimmy Doyle   3. Sportax / Jani Vesikko. Varmasti listaan voi lisätä monia muitakin. Itse olen saanut erittäin hyvää palvelua Mikolta ja Jimmyltä sekä kyllä tähän listaan pitää lisätä vielä Fillariosan Markuskin. Henkilökohtaisen pyöräliikelistani alapäästä löytyy Mäkelänkadun päässä olevat V:llä ja C:llä alkavat puljut. Paskempaa palvelua saa kyllä etsimällä etsiä.

 

No jatketaas taas aiheesta. Tein siis ensimmäisen vierailuni Malminkartanon jätemäelle, siis pyörällä. On siellä muuten tullut vierailtua. Mahtavat maisemat joka suuntaan.

Ylhäältä katsottuna en oikein tiennyt mitä polkua lähden päästelemään ja mitä siellä on edessä. Valitsin tietenkin jonkun väärän. Suora lasku alas! No ei muuta kuin tunkaamaan ylös... hetken päästä tajusin, että voihan tätä fillaria ihan polkeakin. Hyvin meni ajaen ylös valtaosa reitistä. Ei siellä päivällä ollut muita joten ei ollut vaaraa törmäyksistä. No uusi yritys ja reitin valinta. Ylöstullessani kävin scouttaamassa parit hyppyrit. Uskaltaako vaiko eikö.

Valitsin tuon taaimmaisen nössöhyppyrin. Siitä lähti sellainen mulle sopiva metrin leiskautus. Ei siinä mitään, vauhtia mukavasti seuraavaan nyppylään, ländäys hieman sivuun, upeita kevätjuhlaliikkeitä, hengissä huhh! Ja tietenkin siinä oli jotain sauvakävelijöitä just kattomassa. Vittu seuraavaksi menen yöllä harjoittelemaan! No ajo jatkoi naama häpeästä punaisena tuonne kuvan oikean reunan metsän siimekseen, sieltä bermikurva takaisin, en yhtään kattonut eteeni ja parin metrin päässä edessä järjetön roadgäppihyppyri (oikeasti metrin polkugäppi). Ei siinä auttanut enää kun hypätä ja toivoo ettei vedä täysillä vastapattiin. Hyvin se meni kun vauhtia oli tarpeeksi. Ihan voittajaolo kun pääsin alas.

Malminkartanon jälkeen tuli kyllä sellainen nöösifiilis, että on paljon tekemistä hyppy, jarrutus ja kaarreajotaitojen kanssa. Tuolla saa ihan erilailla kerättyä vauhtia kuin metsässä. Hyppiminen tuntui todella oudolta. Mut hauskaa se oli! Kyllä on pakko päästä johonkin Bikeparkkiin treenaamaan tänä kesänä.

Tällainen vapaapäivä! 62,2 km mittariin leppoisalla vauhdilla.