Siitä talutukset autolla ja kännykkä käteen tsekkaamaan minkäslainen se Nox Compositesin crash replament olikaan.

Tuohon reunaan se kuoli!

Ei se maailman toiseksi paras hiilikuitukehäkään ihan kaikkea kestä. Varsinkaan osaamattoman kuskin käsittelyssä.

Laitoin kehän palasiksi rälläkällä ja tein muutaman kestävyys testin samalla. Kehän kestää uskomattoman paljon väkivaltaa ja iskua täältä ulkokehältä, mutta on melkein kuin lasia jos isku osuu sisäkehälle.

On se vaan todella nättiä työtä. Sisäpuoli 3K mattoa, päällä UD:ta ja läpileikkeuksesta näkee hyvin, että laminoinnissa on käytetty eri kuitua kerroksittain vahvikkeena. Tuosta kuvasta sitä ei oikein näy, mutta kehän reunoissa ja ulkoreunassa menee 3 ohutta viivaa eri mattoa.

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Neuvottelut Nox Compositesin kanssa päätyivät hyvin. He hyväksyivät kehän korvattavaksi firman rock strike replacement policyn perusteella. Sinne piti laittaa kuvat sekä ostotodistusta. Heidän teknikot pidättävät oikeuden siitä, että korvataanko vaiko meneekö tuo crash replacementtinä eli että saisi ostettua uuden kehän alehintaan. Minun osaltani uusi kehä matkustaa Knoxville Tennesseestä Vantaalle uusien tarrojen kera postimaksun hinnalla. Ei paha!

Onko ideoita mitä tuosta loppukehästä voisi tehdä? Jäljellä siis 80% ehjää kehää. Mökin puuceehen carbon ovenkahva?

Onneksi sentään kerta viikossa on päässyt vähän lenkittämään.

Kolmisen viikkoa sitten Dune sai uutta palikkaa:

Ostamisen ilosta piti ostaa uusi keula vaikka vanhassa ei mitään vikaa ollut.

Alehyllystä mukaan tarttui kunnon jytkyjeula Fox Float 36 hsc/lsc 170mm. Ja samaan aikaan laitoin Duneen 1 asteen loiventavan Workcomponentsin headsetin. Jonkun geometrialaskurin mukaan nyt pitäis olla keulakulma 65,2 astetta ja keskiön korkeus ei muutu kuin muutaman millin. Muutaman kerran ajokokemuksen perusteella ihan positiiviset fiilikset loivennuksesta.

Foxien tapaan tämäkään keula ei ollut kovin alkuherkkä uutena. Varmasti vaatii jonkin aikaa sisäänajoa jotta notkistuu. Hätäisenä miehenä kuitenkin avasin keulan ja purin ilmapuolen. Ilmamännän päällä oli kohtuullisen iso köntsä slick honeyta ja negatiivimäntä liikkui tosi nihkeästi. Stefat olivat aikalailla kuivat. Palikat kokoon vähän kohtuullisemmalla slickhoney määrällä ja stefat kunnolla voideltuna. Parkkipaikkapompottelussa keula tuntui jo paljon herkemmältä.

Viime viikolla se sitten tapahtui. Minun on ainakin kaksi kesää pitänyt mennä joko Tornikeskukseen tai Kokonniemeen. Duunista lähtö ajoissa, fillari ja tarpeet valmiiksi autossa ja olin klo 16.54 jännittyneenä odottamassa Kokonniemen parkkiksella.

Mitenköhän tohon hissiin mennään? Noi ihan varmaan nauraa mulle. Ei helvetti jos ne näkee etten osaa hypätä fillarilla. No onneksi full face kypärä ja ajolasit antoivat jonkunasteista kuvitteellista kuplaa mun ympärille ja rohkaistuin hissille. Se oli helppoa! 

Ekat laskut olivat kyllä varmaan näky. Roikuin jarruilla, en osannut ajaa bermeihin enkä varsinkaan hypätä. Sitten huomasin ettei täällä nyt kaikki muutkaan mitään prokuskeja ole. Vedin useamman toiston helppoa Start me up 2016- rataa ja pikkuhiljaa sitä uskalsi enemmän ja enemmän. Mahtava fiilis! Aluksi en juuri hypännyt mistään vaan koitin joustaa hyppyreistä mahdollisimman pienellä ilma-ajalla yli. Sitten kävin ajamassa muutaman punaisella ja mustalla värikoodilla merkatun reitin. Kun tuli vähän vettäkin taivaalta niin tietyt kohdat olivat aika liukkaassa kunnossa. Meinasi ekoilla laskuilla tulla kyllä muutamassa kohdassa kunnon keväjuhlaliikkeitä. 

Jousitus oli aivan liian löysällä. Tuuppasin heti takaiskariin volumespaceriin sisään ja keulaa vähän uusiin säätöihin.

Erittäin positiivinen kokemus tuo Kokonniemi vaikka vähän niljakas keli olikin. Faciliteetit ja radat olivat hyvässä kunnossa. Bikeparkissa monenlaiselle osaajalle ajettavaa.

No eilen piti sitten käydä Tornikeskuksessa. Taas olin ajoissa. Muita kuskeja näkyi 3 koko aikana. Vettä ripoitteli silloin tällöin. Ensimmäinen jännitys oli hissi. Mihin helvettiin tungen tuon sompan. Kokonniemen ankkurihissi on kyllä aikalailla helpompi. No heti siihen perään hissin nousu-ura. Sehän oli jo suoritus sinänsä pysyä pystyssä ylämäen rock gardenissa. No tottuihan siihen, mutta olihan se eka kerralla aika jännä kokemus.

Suurin piirtein kaikki reitit ensin tunnustellen läpi. Selkein ero Kokonniemeen oli mun mielestä teknisyys. Sai ihan keskittyä ettei vedä pöpelikköön ihan pienissä vauhdeissa. No pöpelikköön sitä kumminkin päädyttiin pariin kertaan. Eka kerta enskareitillä liukkaalta kalliolta alas. Pieniä osumia sääriin ei muuta. Toinen kirpoaminen pienen hypyn jälkeen alastulosta jotenkin etunen alta ja kyljellään kynnettiin vähän matkaa.

Pari laskua eteenpäin ja takarenkaasta kylki puhki. Sentin nätti viilto sopivasti Contin Protection tekstin kohdalle. Se siitä sitten.

Hauskaa oli. Menen  uudelleen! 

Toimintafilosofia näissä puhkeamisenestovälineissä on seuraava:

Procore: Renkaan sisään tulee kestävä sininen "juttu" ja sen sisään pieni sisuri. Sisuriin isot paineet 4-6 bar ja ulompaan kammioon litkua ja pienet paineet 1.0-1.3 bar. Todella toimiva juttu. Rengas tulee jousto-ominaisuuksiltaa progressiiviseksi ja Tubeless-renkaan nostaminen vanteelle on lasten leikkiä kun se tehdään pumppaamalla sisempään kammioon ilmaa. Miinuspuolia ovat paino. Tuollaiset +200g /per pää huomaa kyllä ajossa. Mutta pito ainakin treiliajossa on järkyttävä.

Huck Norris: Telttapatja joka asettuu renkaan leveimpään kohtaan. Kun rengas painuu terävän kiven iskun voimasta niin Huck jää vaimennusmateriaaliksi renkaan kerrosten väliin ja näin suojaa vannetta. No oikeasti Huckissa taitaa olla vähän pidemmälle funtsitumpi materiaali. Testejä on käsittääkseni tehty nesteen imeytymisen kanssa ja materiaalivalinnassa on otettu huomioon erilaisten materiaalien iskunvaimennuskyky. Mainolauseet sanovat, että paineita voi tiputtaa 0.4 bar. Itse ajelen metsissä e 1,5 / t 1,7 paineilla. En ihan uskalla 0.4:ää pudottaa enää noista.

Kaikkea pientä kivaa sitä on kuitenkin tullut touhuttua pyörän parissa.

mm:

- Uusi potta

- Plussa rengastestausta, Procore ja Huck Norris

- Uusi Racefacen liipasin hissitolppaan

Uusi kypärä:

TLD A1. Iso peukku!!!! Paras kypärä jota olen kokeillut.

Rengastestausta:

Fiksumman tekemisen puutteessa mittailin haarukoiden rengasclearancet ja tilasin Nobby Nic 2.8 tuumaisena eteen ja taakse. Renkaiden leveys 68mm, joten leveyssuunnassa +5mm verrattuna normirenkaisiin. Normaali 27.5 Rockshox Pikeen (non-boost) tuo mahtuu ihan heittämällä. Ei se varmaan taida toimia syksyn paskakeleillä kun rengas kerää mutaa, mutta se on sen ajan murhe. Takarengas mahtui myös ja näytti että ei sekään ota kiinni chainstayhin. Kahden lyhyen lenkin jälkeen kuitenkin oli todettava, että kyllä kiekko antaa sen verran periksi nopeissa mutkissa ettei tuota testia kannata jatkaa. Eli nyt on vajaa kuukausi ajettu sekarengastuksella. Edessä NN 2.8 ja takana muutaman testin jälkeen Mountain KIng 2.4. Eikä siinä vielä kaikki. Sisäänsä molemmat ovat saaneet Procoret http://www.schwalbe.com/en/schwalbe-procore.html. Paineet ovat olleet edessä 1.0-1.1 baria ja takana 1.1-1.3Bar. Normaaliajossa metsässä pito on huikea. Normaalirenkailla olen ajanut vuosikaudet edessä 1,5 / takana 1.6-1.7 paineilla. Procoreista sen verran, että niiden osalta internet ja testit pelottelevat asennuksen vaikeutta. Ja paskat. Mun mielestä todella kätevää kun pystyy nostamaan tubelessina renkaan reunoille Procorea täyttämällä eikä Napsautinta tms käyttämällä. Painoa Procore lisää 200g per rengas. Kyllähän se tuntuu, mutta äkkiä siihen tottuu. Mulla on myös hyllyssä Huck Norrisit http://www.vuoripyora.fi/tuote/hucknorris/, mutta en ole vielä testannut toimintaa.

No miksi pelleillä rengailla ja kaikenlaisilla virityksillä kun en muutenkaan saa renkaita rikki tai aja isoa kovaa? No hei! Kyllähän sitä pitää miehellä olla joku tekosyy viettää laatuaikaa mancavessansa (3 neliön pihavarasto).

Normaali treiliajossa tuo rengaskombo/paineet/härvelit toimii hienosti.

Raceface liipasin hissitolppaan

Toimii käsittääkseni kaikkien vaijerivetoisten kanssa. Todella hyvä ergonomia ja vipusuhde. Suosittelen!

Loppuun yksi turhamaisuus lisää:

Mulla on jarruina ollut jo jonkin aikaa Shimanon XTR xc versiot. Kevyet, mahtava yhden sormen kahva... mutta ihan saatanan tehottomat. (tai sitten en osaa ilmata kunnolla niitä). Mun mielestä etujarrussa pitää olla niin paljon tehoa, että takapään saa yhdellä sormella jarrutettaessa halutessan ylös. Vakioita ei saanut edes lukkoon soratiellä. Bongasin Ebaystä Saintin jarrusatulan ja naitin sen XTR:n kahvan kanssa. BUENO! Nyt on tehoa.

Ikean vieressä Lahden tien toisellapuolella on korkea kallio jonka nimi on ilmeisesti Kärmekallio. Olen monasti miettinyt onko siellä päällä jotain ajettavaa. Pitihän se paikka käydä tsekkaamassa.

Säästän muilta vaivan. Ei kannata kiivetä sinne!

Reitti jatkui landemaisemissa vanhalle Porvoon tielle asti ja sieltä suunta kohti Vuosaarta.  Matkalle olisi varmaan osunut hyviä metsäpätkiäkin, mutta minulle tuppaa aina käymään niin, että tunkkaan jossain umpimettässä jos poikkean vieraaseen metsään.

Mustavuoren polut olivat todella loistavassa kunnossa. Kuvittelin jo välillä, että ollaan jossain aivan muualla kuin Suomessa. Sen verran sademetsää oli jossain kohdin.

Vuosaarenhuippu piti tsekata ja käydä kierros Uutelassa. Näihinkin olisi ollut hyvä saada joku natiivi näyttämään parhaimmat reitit. Yllättävästi valitsin Vuosaarenhuipulta jonkun väsyneimmän reitin alas ja en jaksanut sitten enää ylöskään lähteä.

56 kilsaa/ 4,5 tuntia. Vaikka niska paloi, perse on kipeä ja vaihteistosta/keskiöstä tulee ärsyttävä ääni runtatessa niin elämä hymyilee tällaisen retken jälkeen!

Syypää oli puunoksa (tai no kuskin vikahan se oli, ei puun) Ajoin reipasta vauhtia polulla ja kyyristyin alas alittaakseni oksan. Aliarvioin pääni koon ja oksa kopsahti kypärään.

Eipä noiden kanssa viitsi alkaa leikkimään joten kypärä vaihtoon. Tilalle Troy Lee designsin A1. Jimmyltä Hi5bikesistä sain hyvän diilin joten kypärä lähti matkaan.

On muuten todella mukavan tuntuinen kypärä päässä. Paras mitä minä olen testannut. Ainoa miinus minkä olen tähän mennessä keksinyt on että kypärässä tulee aika kuuma. Selkeästi heikommin toimii tuo ilmastointi kuin Spessun Ambush potassa.

Hienoja rakennelmia Paloheinän metsissä. Alkaa tosin olemaan sen luokan pytinki, että kohta joku älähtää.

Ajellessa tykkään käyttää kirkkaita linssejä ja olen bongaillut jo pitkän aikaa reunuksettomia ajolaseja. Esim. Swisseyellä on tosi hienoja moisia hienoon hintaan. Mä ostin omani Motonetistä kuudella eurolla. En ostanut halvinta 3 egen mallia vaan törsäsin ja ostin tuplahintaisen. Toimii!

Toinen juttu mikä oli eilisellä  lenkillä testiajossa; Flattipolkimien myötä on jännittänyt kovasti ekat kunnon pedal bitet. Päätin toimia enkä kärsiä. Testiin polvareiden jatkoksi lasten futissäärisuojat. 

Päälle Enduran kompressiosukat. Aluksi tuntui toimivalta ratkaisulta, mutta tunnin jälkeen alkoi tuntua aikasi kireällä.  Kompressiosukat on sen verran kireät että olin melko varma jonkun asteisen säärikuolion muodostumisesta.

Ensi kerralla testiin vähän löysemmät futissukat. 

Ei muuta tällä kertaa!

Paino on enskarenkaaksi todella hyvä 765g. Painosäästöä Magic Maryyn nähden tulee -200g. Se on jo ihan mukavasti pyörisissä massoissa. Kooltaan Fat Albert ei ole nimensä veroinen. Leveys: Nappulat 57mm, runko 59mm ja korkeus kehän reunasta 57mm. Eroa leveimpiin normirenkaisiin tulee noin 5mm (Conti Trail King 2.4).

Nappulat ovat kohtuu korkeat ja kuvio on aika avoin verrattuna moneen muuhun käyttämääni renkaaseen. Jopa vähän pelottaa terävien kivien iskut tuonne nappuloiden väliin. Saas nähdä miten Snakeskin suojaus kestää. Seos tuntuu todella pehmeältä (trail star) ja ensiajot kallio/juurakkomaastossa antoivat hyvän kuvan pidosta.

Rullaavuus selkeästi parempi kuin Magic Maryssä. Vähän kun maasto vielä kuivuu niin vaihdan taakse kaveriksi Rock Razorin niin sitten rolliin molemmat päät hyvin.