Oli aurinkoinen, mutta kylmä lokakuinen lauantai kun se tapahtui. Takana jo parit hyvät ajopätkät Helsingin Kivikossa. Lähdin laskettelemaan EK4:sta alas ja jossain risteyksessä valitsin väärän polun. Kirosin ja ajattelin et kait täältäkin johonkin pääsee. Samassa edessä, liian lähellä näkyy vanha sodanaikainen juoksuhauta. Liian myöhäistä jarruttaa... kait se yli menee jos tarpeeksi vauhtia... yksi polkaisu ja ei niin onnistunut bunny hop. Pääsin kyllä yli, mutta hyppy jäi vähän lyhyeksi. Takavanne tömähti juoksuhaudan betoniseen kulmaan. Todella kova ääni kun vanne räsähti paskaksi. Fillari ja äijä jatkoivat vielä pari metriä ihan normisti ajaen ennen kuin aivoihin välittyi viesti, että se oli vanne joka piti tuon äänen. Ei siinä auttanut kuin todeta, että se oli siinä. Muutama kanssapyöräilijä siihen tuli ihmettelemään.

Siitä talutukset autolla ja kännykkä käteen tsekkaamaan minkäslainen se Nox Compositesin crash replament olikaan.

Tuohon reunaan se kuoli!

 

Ei se maailman toiseksi paras hiilikuitukehäkään ihan kaikkea kestä. Varsinkaan osaamattoman kuskin käsittelyssä.

Laitoin kehän palasiksi rälläkällä ja tein muutaman kestävyys testin samalla. Kehän kestää uskomattoman paljon väkivaltaa ja iskua täältä ulkokehältä, mutta on melkein kuin lasia jos isku osuu sisäkehälle.

On se vaan todella nättiä työtä. Sisäpuoli 3K mattoa, päällä UD:ta ja läpileikkeuksesta näkee hyvin, että laminoinnissa on käytetty eri kuitua kerroksittain vahvikkeena. Tuosta kuvasta sitä ei oikein näy, mutta kehän reunoissa ja ulkoreunassa menee 3 ohutta viivaa eri mattoa.

 

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Neuvottelut Nox Compositesin kanssa päätyivät hyvin. He hyväksyivät kehän korvattavaksi firman rock strike replacement policyn perusteella. Sinne piti laittaa kuvat sekä ostotodistusta. Heidän teknikot pidättävät oikeuden siitä, että korvataanko vaiko meneekö tuo crash replacementtinä eli että saisi ostettua uuden kehän alehintaan. Minun osaltani uusi kehä matkustaa Knoxville Tennesseestä Vantaalle uusien tarrojen kera postimaksun hinnalla. Ei paha!

Onko ideoita mitä tuosta loppukehästä voisi tehdä? Jäljellä siis 80% ehjää kehää. Mökin puuceehen carbon ovenkahva?

 

 

..., mutta enpä ole kauheasti ehtinyt ajella. Syksy menty sen verran kiireisesti, että laatuaika pyörän kanssa on jäänyt vähiin.

Onneksi sentään kerta viikossa on päässyt vähän lenkittämään.

Kolmisen viikkoa sitten Dune sai uutta palikkaa:

Ostamisen ilosta piti ostaa uusi keula vaikka vanhassa ei mitään vikaa ollut.

Alehyllystä mukaan tarttui kunnon jytkyjeula Fox Float 36 hsc/lsc 170mm. Ja samaan aikaan laitoin Duneen 1 asteen loiventavan Workcomponentsin headsetin. Jonkun geometrialaskurin mukaan nyt pitäis olla keulakulma 65,2 astetta ja keskiön korkeus ei muutu kuin muutaman millin. Muutaman kerran ajokokemuksen perusteella ihan positiiviset fiilikset loivennuksesta.

Foxien tapaan tämäkään keula ei ollut kovin alkuherkkä uutena. Varmasti vaatii jonkin aikaa sisäänajoa jotta notkistuu. Hätäisenä miehenä kuitenkin avasin keulan ja purin ilmapuolen. Ilmamännän päällä oli kohtuullisen iso köntsä slick honeyta ja negatiivimäntä liikkui tosi nihkeästi. Stefat olivat aikalailla kuivat. Palikat kokoon vähän kohtuullisemmalla slickhoney määrällä ja stefat kunnolla voideltuna. Parkkipaikkapompottelussa keula tuntui jo paljon herkemmältä.

;utm_medium=vimeo-cliptranscode-201504&utm_campaign=28749

Viime viikolla se sitten tapahtui. Minun on ainakin kaksi kesää pitänyt mennä joko Tornikeskukseen tai Kokonniemeen. Duunista lähtö ajoissa, fillari ja tarpeet valmiiksi autossa ja olin klo 16.54 jännittyneenä odottamassa Kokonniemen parkkiksella.

Mitenköhän tohon hissiin mennään? Noi ihan varmaan nauraa mulle. Ei helvetti jos ne näkee etten osaa hypätä fillarilla. No onneksi full face kypärä ja ajolasit antoivat jonkunasteista kuvitteellista kuplaa mun ympärille ja rohkaistuin hissille. Se oli helppoa! 

Ekat laskut olivat kyllä varmaan näky. Roikuin jarruilla, en osannut ajaa bermeihin enkä varsinkaan hypätä. Sitten huomasin ettei täällä nyt kaikki muutkaan mitään prokuskeja ole. Vedin useamman toiston helppoa Start me up 2016- rataa ja pikkuhiljaa sitä uskalsi enemmän ja enemmän. Mahtava fiilis! Aluksi en juuri hypännyt mistään vaan koitin joustaa hyppyreistä mahdollisimman pienellä ilma-ajalla yli. Sitten kävin ajamassa muutaman punaisella ja mustalla värikoodilla merkatun reitin. Kun tuli vähän vettäkin taivaalta niin tietyt kohdat olivat aika liukkaassa kunnossa. Meinasi ekoilla laskuilla tulla kyllä muutamassa kohdassa kunnon keväjuhlaliikkeitä. 

Jousitus oli aivan liian löysällä. Tuuppasin heti takaiskariin volumespaceriin sisään ja keulaa vähän uusiin säätöihin.

Erittäin positiivinen kokemus tuo Kokonniemi vaikka vähän niljakas keli olikin. Faciliteetit ja radat olivat hyvässä kunnossa. Bikeparkissa monenlaiselle osaajalle ajettavaa.

 

No eilen piti sitten käydä Tornikeskuksessa. Taas olin ajoissa. Muita kuskeja näkyi 3 koko aikana. Vettä ripoitteli silloin tällöin. Ensimmäinen jännitys oli hissi. Mihin helvettiin tungen tuon sompan. Kokonniemen ankkurihissi on kyllä aikalailla helpompi. No heti siihen perään hissin nousu-ura. Sehän oli jo suoritus sinänsä pysyä pystyssä ylämäen rock gardenissa. No tottuihan siihen, mutta olihan se eka kerralla aika jännä kokemus.

Suurin piirtein kaikki reitit ensin tunnustellen läpi. Selkein ero Kokonniemeen oli mun mielestä teknisyys. Sai ihan keskittyä ettei vedä pöpelikköön ihan pienissä vauhdeissa. No pöpelikköön sitä kumminkin päädyttiin pariin kertaan. Eka kerta enskareitillä liukkaalta kalliolta alas. Pieniä osumia sääriin ei muuta. Toinen kirpoaminen pienen hypyn jälkeen alastulosta jotenkin etunen alta ja kyljellään kynnettiin vähän matkaa.

Pari laskua eteenpäin ja takarenkaasta kylki puhki. Sentin nätti viilto sopivasti Contin Protection tekstin kohdalle. Se siitä sitten.

Hauskaa oli. Menen  uudelleen! 

Vertailu 1: Paino Huck Norris 150g (etu ja taka yht.) vs Procore yht. 450g. Aika iso ero pyörivissä massoissa!

Toimintafilosofia näissä puhkeamisenestovälineissä on seuraava:

Procore: Renkaan sisään tulee kestävä sininen "juttu" ja sen sisään pieni sisuri. Sisuriin isot paineet 4-6 bar ja ulompaan kammioon litkua ja pienet paineet 1.0-1.3 bar. Todella toimiva juttu. Rengas tulee jousto-ominaisuuksiltaa progressiiviseksi ja Tubeless-renkaan nostaminen vanteelle on lasten leikkiä kun se tehdään pumppaamalla sisempään kammioon ilmaa. Miinuspuolia ovat paino. Tuollaiset +200g /per pää huomaa kyllä ajossa. Mutta pito ainakin treiliajossa on järkyttävä.

Huck Norris: Telttapatja joka asettuu renkaan leveimpään kohtaan. Kun rengas painuu terävän kiven iskun voimasta niin Huck jää vaimennusmateriaaliksi renkaan kerrosten väliin ja näin suojaa vannetta. No oikeasti Huckissa taitaa olla vähän pidemmälle funtsitumpi materiaali. Testejä on käsittääkseni tehty nesteen imeytymisen kanssa ja materiaalivalinnassa on otettu huomioon erilaisten materiaalien iskunvaimennuskyky. Mainolauseet sanovat, että paineita voi tiputtaa 0.4 bar. Itse ajelen metsissä e 1,5 / t 1,7 paineilla. En ihan uskalla 0.4:ää pudottaa enää noista.